Kysymys-vastauspankki

Taaperon vaikea nukahtaminen

Perheeseemme kuuluvat äiti, isi, 2,5-vuotias taapero ja 5kk vauva.Ongelmana taaperon nukkumaan menot. Hän on "helppolapsi".Luonteeltaan rauhallinen ja tasainen,erittäin sopeutuvainen uusiin tilanteisiin, rohkea ja kontaktihakuinen, ei hermostu eikä raivoa, mutta on hyvin kiinnostunut kaikesta.Taapero nukkui päiväunet kaksivuotiaaksi rattaissa, rattaiden vöillä kiinnitettynä. Hän nukahti unille lähes heti vaunuihin päästyään, vastustelua ei ollut. Yöunet hän nukkui pinnasängyssa vajaaseen kaksivuotiaaseen saakka. Hänet jätettiin sänkyyn yksin, jossa hän touhusi aikansa, mutta nukahti lopulti.

Kesällä hän muutti nukkumaan normaaliin lastensänkyyn sekä päivä-, että yöunet. Siitä alkoivat nukkumaanmenovaikeudet. Sänkyyn päästyään alkaa jumppaus, kailotus, sängystä poistulo jne. Koskaan hän ei sano, ettei halua nukkua. Hänen on äärimmäisen vaikea rauhoittua paikoilleen. Vielä viimeisillä voimillaan hän rapsuttaa sormilla jos pystyy ja silmät ovat auki, kunnes väkisin nukahtaa. Jos häntä ei pidä kiinni, hän ei ole viittä sekuntia pidempään paikallaan. Jos sängyssä olisi vyöt millä kiinnittää lapsi, hän nukahtaisi ainakin päiväunille varmasti samantien.

Nykyisin tilanne menee näin: Sängyssä luetaan kirja jomman kumman vanhemman sylissä, jonka jälkeen iltaisin iltarukous+iltalaulu, päivisin joku laulu.Laulun aikana maate, iltaisin valon sammutus. Aikuinen istuu hetken vieressä ja poistuu. Taapero alkaa kailottaa, nostelemaan jalkojaan ilmaan tai tulee ovelle kurkkimaan. Palautus sänkyyn ja aikuinen pitää napakasti kiinni lasta sängyssä, johon rauhoittuu. Taas kun päästää irti, alkaa touhut. Jos on yksin lasten kanssa on mahdotonta istua isomman vieressä tai pitää kiinni, kunnes nukahtaa. Silittää ei anna, ottaa aikuisen käden pois. Iltaisin nukahtaminen kestää n.45-60min. Vaikka olisi paikallaan vanhemman pitäessä napakasti kiinni nukahtainen kestää pitkään. Olen pitänyt nyt nukkumispäiväkirjaa ja koko vuorokauden unet jäävät 10,5-11,5 tunnin väliin. Tästä ei mielestäni voi karsia päiväunia pois.

Mikä neuvoksi? Onko mentävä jonnekin unikouluun, jätettävä päiväunet pois vai mitä voi tehdä?Voimat ja keinot ovat vähissä, kun tätä on treenattu jo yli puoli vuotta. Kaikkia kokeilemiamme keinoja en mahdu tähän edes kirjoittamaan, mutta alkaa iskeä epätoivo. Vauvan kohdalla olemme päättäneet, ettei hänen anneta touhuta sängyssä kasvaessaan.

Suutarin lapsella ei taida olla kenkiä...

Vaikuttaa siltä, että olette tosiaan jo kekeilleet monenlaisia konsteja, mutta lapsi silti jatkaa tapaansa – puuhailuaan sängyssä. Puuhailussa ei sinänsä ole mielestäni mitään pahaa, joutuuhan moni aikuinenkin odottelemaan sängyssä unen tuloa yli puoli tuntia. Auttaisiko jokin rauhallinen tekeminen iltalaulun jälkeen – esim. musiikin kuuntelu, kirjojen katselu?

Kun on nukkumisen aika ja aikuinen poistuu huoneesta, huoneen ovi kannattaa jättää kokonaan auki tai ainakin selvästi raolleen. Monia lapsia täysi hiljaisuus pelottaa, ja yleensä lapsi pitää siitä, että kuulee puuhastelun ääniä, musiikkia tai jutustelua. Televisionkin vaimea ääni voi luoda turvallisuutta.

Kerroit, että pinnasänkyyn lapsi rauhoittui hyvin. Olisiko mahdollista luoda lapselle samankaltainen nukkumistila nyt isompanakin?

Teillä taitaa olla myös meneillään tahtojen taistelu. Oletteko kokeilleet pitää välillä taukoa ja nollanneet tilanteen? Ehkä toinen vanhemmista voisi muutaman yön ajan nukkua lapsen vieressä ja sitten, kun aikuinen palaa nukkumaan omaan sänkyynsä, voisi olla hyvä hetkin koittaa muuttaa rutiinia: Jotkut lapset tosiaan rauhoittuvat paremmin nukkumaan, jos sängyssä ei enää tehdäkään mitään, eli iltasadut, lorut ym. on luettu ja sanailtu jossakin toisessa huoneessa. Sänkyyn jää vain hyvän yön toivotukset, unilelut ja viimeiset unihalit.

Tai ehkä lapsi tosiaan ei ole vielä väsynyt. Täysi masu ja oikea ajoitus ovat tärkeitä: Jos lapsi on kylläinen, päivän puuhista rauhoittunut ja riittävän väsynyt, uni tulee helpommin. Jo tuntia ennen sänkyyn kömpimistä kannattaa aloittaa tietoinen rauhoittaminen eli ei enää leikkejä tai muuta aktivoivaa puuhastelua.

Jos lapsi on kotihoidossa, voisi kyllä kokeillla, miten päikkäreiden väliin jättäminen muuttaa tilannetta. Ainahan lapsen voi illalla laittaa nukkumaan aikaisemmin. On mahdollista, että taaperonne pärjäisi jo ilman päiväuniakin. Toisaalta päikkäreistä kannattaa pitää kiinni, jos vauva vaikuttaa ilman niitä väsyneeltä ja käy illalla ylikierroksia.

Seuraavassa ohjeistuksessa ei varmaankaan ole teille mitään uutta, mutta naputtelenpa sen tähän kuitenkin: Jos lapsi koittaa tassuttaa huoneesta ulos, kannattaa hänet rauhallisesti, ystävällisesti ja sitkeästi kiikuttaa takaisin sänkyyn, laittaa pää tyynyyn ja peitto päälle. Lapselle voi myös sanoa, että on nukkumaan menon aika. Äidin tai isän kannattaa vaikkapa tuoda tuoli ovensuuhun ja jäädä siihen lueskelemaan. Ainakin aluksi kannattanee lueskella lapsen näkösällä. Jos ovensuukin on lapselle liian kaukana, vanhempi voi istuskella ensimmäiset illat tuolilla lapsen sängyn vieressä. Jos lapsi koittaa uudelleen kömpiä ylös sängystä tai tassuttella pois huoneesta, toimi samoin, mutta ole nyt hiljaa ja vältä katsekontaktia. Toimi samalla tavalla, kunnes lapsi pysyy sängyssä ja nukahtaa. Toimi samoin myös seuraavana ja taas seuraavana päivänä. Samoin kannattaa toimia myös päiväunien aikaan. Toiset lapset tottuvat nukahtamaan itsekseen nopeastikin, mutta toisilla totutteluun saattaa mennä aikaa useampi viikkko.

Metsäkivi, Sari, Perheenäiti
Aihealueet: Lastenhoito ja -kasvatus