Lapsen suru haastaa aikuisen

Kuolemasta ja siihen liittyvistä tunteista puhuminen on useimmille aikuisille hankalaa. Tilanne mutkistuu entisestään, jos aihe on otettava puheeksi alle kouluikäisen kanssa. Surun keskellä elävän vanhemman tai muun lapselle läheisen aikuisen ensisijainen tehtävä on huolehtia lapsen turvallisuudesta.

- Tolaltaan poissa olevan aikuisen on silti kyettävä varmistamaan, että musertavalta tuntuvalla hetkellä lapsella on toinen aikuinen turvanaan, kouluttaja, pastori Anita Ahtiainen Seurakuntien Lapsityön Keskuksesta neuvoo.

Vaikeassa tilanteessa aikuisen tehtävänä on niin ikään pukea sanoiksi lapsen tunteet. Ikäviä asioita aikuinen voi ihmetellä yhdessä lapsen kanssa, tunteita varovaisesti tunnustellen.

- Pienellä lapsella ei ole sanoja, joilla hän osaa automaattisesti kuvata epämääräistä pahaa oloaan. Siksi on tärkeää, että aikuinen kertoo omista tuntemuksistaan lapselle. Näin aikuinen auttaa lasta ilmaisemaan omia tunteitaan. Aikuisen esimerkin avulla lapsi niin ikään oppii, että mistä tahansa asioista voi puhua ääneen, Ahtiainen toteaa.

Turvallisin mielin pääsiäisvaellukselle

Pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon surulliset tapahtumat voivat auttaa käsittelemään tunteita turvallisesti. Ahtiainen kuitenkin suosittelee, että aikuinen välttäisi elävöittämästä tarpeettomasti esimerkiksi pitkäperjantain tapahtumia. Alle kouluikäiselle on riittävää, että hänelle kerrotaan Jeesuksen kuolleen kyseisenä päivänä ristillä. Ahtiaisen mielestä ennen pääsiäistä seurakunnissa toteutettaville pääsiäisvaelluksille pienet lapset voi ottaa mukaan.

- Väitän, että supermarket-käynti on lapselle pääsiäisvaellusta rankempi kokemus. Aikuisen pitää silti huolehtia joka hetki, että lapsi ei traumatisoidu, sillä vaellukset toteutetaan usein dramaattisesti. Vaelluksen jälkeen aikuisella pitää olla aikaa lapsen ihmetteleville kysymyksille ja keskustelulle. On tärkeää, että lapsi kokee vaikeista asioista puhumisen luontevaksi.

Myös luonnon kiertokulku tarjoaa meille pohjoisilla leveysasteilla asuville vertauskuvallisia mielikuvia kuolemasta puhumiseen.

- Syksyn tullessa kaikki kuihtuu, mutta kevät tuo toivon ja herättää uuteen elämään, Ahtiainen miettii.

Lapsen kanssa on Ahtiaisen mielestä puhuttava sekä surusta että ilosta.

- Yksikään lapsi ei elä pelkästään iloisissa tunnelmissa. Ilon merkitystä on vaikea ymmärtää, jos sillä ei ole suhdetta surun voittamiseen.

Eri-ikäiset lapset käsittelevät surua eri tavoin. Muistin kehittyessä, myös tavat käsitellä vaikeita asioita monipuolistuvat ja syvenevät. Ahtiainen Seurakuntien Lapsityön Keskuksesta  toteaa, että ihan pienelle lapselle suru on aluksi kehollinen, koko olemuksen läpäisevä kokemus.

- Jo sylivauva aistii vanhemman surun jonkinlaisena tunteena. Vasta kolmivuotias alkaa muistaa tapahtumia. Hän saattaa myös itse ottaa mieltänsä vaivaavan konkreettisen asian puheeksi. Tosin kolmivuotiaan kertomuksissa sadut ja tosielämän tapahtumat sekoittuvat usein toisiinsa.

Lapsi alkaa ymmärtää kokemansa menetyksen lopullisuuden 5-6 -vuotiaana.

- Musertava oivallus tuo usein mukanaan ahdistavia tunteita. Lapsi tajuaa, että joskus kuolema koskettaa myös itseä ja omia vanhempia. Iltaisin kuolemanpelko voi näkyä nukahtamisvaikeuksina ja itkuisuutena.

Iltarukous luo turvaa

Ahtiainen mainitsee, että 5-6-vuotiaiden kanssa on tärkeää puhua surusta ja menetyksen aiheuttamista tunteista. Aikuisen on varmistettava, että lapsi tajuaa olevansa turvassa omien pohdintojensa keskellä.

- Iltarukous ja esillä olevat kuvat läheisistä ihmisistä ovat hyviä tapoja muistella lapselle tärkeitä ihmisiä. Rukouksessa voi yhdessä miettiä, keitä kaikkia läheisiä ihmisiä lapsella on. Heille on hyvä pyytää siunausta. Samalla lapsi oppii hahmottamaan, että hänellä on ympärillään hänestä välittävien ihmisten turvaverkko.

Kertomus Ronja Ryövärintyttärestä tarjoaa turvallisen tavan harjoitella pelkäämistä.

- Sadun avulla tunteista on parempi puhua kuin kiertää kokonaan vaikeat asiat. Surusta puhumista liian konkreettisten esimerkkien avulla ei pidä silti tyrkyttää lapselle. Aikuisen on kunnioitettava vaikeisiin asioihin liittyviä lapsen omia mielikuvia, jos ne eivät ole liian pelottavia, Ahtiainen neuvoo.

Eija Harju

Lähde: Kirkon tiedotuskeskus




Lue myös:
Lapsen suru kaipaa aikuista