Kummitarina - Rakas kummitäti

Rakas tyttäremme syntyi 29.9.2010. Pääsin vauvan kanssa neljännen sairaalapäivän jälkeen kotiin ja ensimmäiset vieraat tulivat jo samana iltana uutta tulokasta katsomaan. Olen ihminen, jonka on hyvin vaikea sanoa ei. Eli siis vaikka olin seuraavat viikot todella väsynyt (mutta onnellinen), otin autuaasti vieraita vastaan joka päivä ja välillä montakin kertaa samana päivänä, koska en hennonut sanoa etten oikeasti jaksaisi heti kaikkia "kestitä". Pieni sai paketteja toisensa perään. Kaikki olivat ihania lahjoja, pääasiassa vaatteita. Mutta paras oli vasta tulossa.

Eräänä sunnuntaiaamuna noin kolme viikkoa vauvan syntymän jälkeen oma kummitätini, äitini sisko, laittoi tekstiviestin, että saisiko hän tulla lastensa kanssa kylään? Asumme eri paikkakunnilla ja hän ei ole koskaan ennen tullut käymään luonani, vaan olemme aina tavanneet ja pitäneet yhteyttä silloin, kun minä olen käymässä kotipaikkakunnallani, jossa he asuvat. Samassa viestissä hän kysyi, mitä tarpeellista voisi ostaa vauvalle? Vastasin, että kylpypyyhkeen. Hän myös kielsi laittamasta kahvia ym. tarjottavaa heille.

Tätini perhe saapui iltapäivällä ja hän käski minun istua vauvan kanssa sohvalle. Hän oli leiponut sämpylöitä, pullia sekä ihanan maukkaan mutakakun ja meni ruokakassin kanssa keittiöön, jossa alkoi valmistamaan lasagnea. Tätini myös sanoi, että jos on siivottavaa, tai pyykkiä pestävänä, niin hänen vanhin tyttärensä hoitaa ne. En koskaan pyydä apua keneltäkään etenkään kotitöihin, edes mieheltäni, vaikka olisin kuinka väsynyt. Myös tuolloin, kun pääsimme sairaalasta ja sektiohaava oli kipeä, tein silti kaikki kotihommat niinkuin ennenkin, paitsi mieheni laittoi ruuan pääsääntöisesti.
Tämä jäi elävästi mieleeni, kun sain vain monta tuntia nauttia joutenolosta ja pelkästään vauvasta kaikessa rauhassa, kun rakas kummitätini hääräsi keittiössä ja laitteli pakkasen täyteen vasta leivottuja sämpylöitä ja pullia suraavia vieraita varten.

Kyllä sitä stressasikin tätä ennen että, "taas tulee vieraita, eikä ole mitään tarjottavaa."
Aion antaa myös omille kummilapsilleni tämän ihanan lahjan sitten kun he joskus tulevaisuudessa saavat lapsia.

- Maaria