Kummin kaa

Eräs vanhempi tuttavani kertoi leipovansa joka joulu kummilapselleen piparkakkutalon. Nyt kun kummilapsi on jo kolmekymppinen, tuo talo leivotaan joulun alla yhdessä ja samalla vietetään aikaa ja vaihdetaan kuulumisia.

Miten mahtava ajatus!

Itse poden ikuista ja alituista huonoutta kummina. Tuntuu, että satojen kilometrien päässä asuvat kummitytöt jäävät säälittävän vähälle huomiolle. Viime jouluksi ostin toiselle kummilapselleni lahjaksi lastenromaanin nimeltä ”Kummin paluu” ihan vinkiksi itsellenikin... Kummimorkkiksesta inspiroituneena aloin keksiä ja kysellä ideoita ja vinkkejä käytännön kummeiluun. Tässä muutamia. Jospa niistä jokin auttaisi muitakin olemaan entistä parempia kummeja.

• Oma joka syksyinen perinteeni on lähettää kummitytöille heijastin kirjeen mukana. Etsin aina erilaisia, kivoja heijastimia muistuttamaan pimenevistä illoista ja kummilapsen hengen tärkeydestä. Meillä kotona ovat syksyn tullen heijastimet aina hukassa ja kuvittelen niin olevan muissakin perheissä. Ehkä niin ei olekaan ja jossain vaiheessa iänikuiset heijastimeni alkavat tulla paluupostissa takaisin...

• Haaveilen myös teatteriretkistä kummilasteni kanssa. Olen kuullut monen kummin vievän kummilastaan vuosittain katsomaan jotain näytelmää, konserttia tai muuta kulttuurielämystä. Ja kaiken kruunaa yhteinen ateria tai herkkuhetki kahvilassa.

• Kummilapselle voisin ostaa myös oman omena- tai muun hedelmäpuun. Jos kummilapsi ei asu kodissa jossa on oma piha tai jos epäilee perheen muuttavan pian, voi puun istuttaa myös omalle pihalleen. Vuosittain voisi sitten kutsua kummilapsen hoitamaan puuta yhdessä ja/tai satoa keräämään. Ja puun satoa voi toimittaa lapsen kotiin jo säilötyssäkin muodossa, vaikkapa hillona tai mehuna.

• Säilöä voi myös muistoja ja lämpöisiä ajatuksia. Kun kummilapsi oppii lukemaan tai pääsee ripille, hänelle voi antaa lahjaksi kirjan, johon kummi on kirjoitellut ajatuksiaan kuluneiden vuosien ajan kasvamisesta, elämästä, tulevaisuudesta....ehkä Jumalastakin?

• Kummisetien kuulee vievän kummilapsia metsään, retkille ja makkaranpaistoon – ei se toki vain setien etuoikeus ole, mutta on hyvä, jos jokainen kummi etsii itselleen luontevia tapoja viettää aikaa kummilapsen kanssa. Kummilapsen voi viedä myös katselemaan nousevia ja laskevia lentokoneita tai haistelemaan vanhojen purjelaivojen tuoksua. Yhdessä voi kiivetä näkötorniin tai tehdä puutöitä tai katsella leffoja.

Kummin tehtäviä ovat lapsen kristilliseen kasvatukseen osallistuminen, rukoileminen lapsen puolesta ja hänen elämässään mukana oleminen. Kristillinen kasvatus voi ensikuulemalta tuntua pelottavalta ja liian vaikealta tehtävältä, mutta sitä voi lähestyä pienin askelin ja ihan arkisesti.

• Ei ole enkelitaulun voittanutta! Sukupolvesta toiseen lasten sängyn vierellä päivystävät enemmän tai vähemmän perinteiset enkelitaulut. Enkelit kietovat lapsia ja ovat helppo tapa päästä juttelemaan lapsen kanssa kristinuskon sisällöstä.

• Maailma on pullollaan hienoja pieniä kirjoja joita voi ostaa kummilapselle tai hänen vanhemmilleen tukemaan kristillistä kasvatusta. On erilaisia rukouskirjoja, lasten katekismuksia, lasten raamattuja, puuha- ja värityskirjoja ja niin edelleen. Erityisen hienoja ovat kastekirjat, joiden sivuille kootaan kuvia kastejuhlasta, kummien ajatuksia kastepäivänä ja muuta kasteeseen liittyvää materiaalia. Jos oikeanlaista albumia ei löydy valmiina, voi vastaavan askarrella kätevä kummi ihan itsekin. Sivuja voi jättää tyhjiksikin ja vuosien mittaan lähetellä kummilapselle esim. kirjaan liimattavia kuvia, rukouksia ja tarinoita.

• Lasten Pyhäkoululehti on yksi monista kristillisistä lastenlehdistä. Lastenlehden tilaaminen on yksi tapa huolehti kummin tehtävistä. Lasten Pyhäkoululehdessä on joka kerta pieni ja yksinkertainen hartausidea. Kummi voisi ottaa tavakseen toteuttaa tuon hartaushetken lapsen kanssa kyläillessään. Isompi kummilapsi voi arvostaa muita kristillisiä lehtiä, nuorille löytyy ainakin Fleim ja aikuisille monenlaisia.

• Monessa seurakunnassa järjestetään kummien ja kummilasten yhteisiä jumalanpalveluksia. Jumalanpalvelukseen lähteminen ja osallistuminen on kristillistä kasvatusta parhaimmillaan. Kummilapsen iästä riippuen voi valita perhe-, pop- tai vaikka metallimessun. Rippikoulumerkintöjään keräävän nuoren kanssa voi lähteä yhdessä messuun ja uudelle paikkakunnalle opiskelemaan muuttanutta kummilasta voi auttaa löytämään oman paikkansa seurakunnassa.

Kummi on latinaksi sponsor ja valitettavan usein kuulee kummien murehtivan kummilahjoihin kuluvaa rahamäärää. Raha ja tavara ei saisi olla elämän keskipiste. Kun itse mietin omaan lapsuuteeni 25 vuoden päähän, en muista yhtään tavaraa, jonka olisin saanut kummiltani lahjaksi, mutta monta yhteistä matkaa, retkeä ja vierailua tulee kyllä mieleeni.

Vaikka kaikki vinkit ja ideat tuntuisivat vierailta ja vaikeilta, voi silti olla hyvä kummi. Tärkeintä on antaa kummilapsen (minkä ikäisen tahansa) huomata ja tuntea olevansa tärkeä. Jokaisella on käyttöä rakastavalle sydämelle, kuunteleville korville ja ojentuville käsille. Jo tietoisuus siitä, että on joku ihminen, joka muistaa ja välittää voi kantaa ja lohduttaa elämän mittaan.

Maria Siekkinen